..Oisit mulle suurin apinamies, kenties
suurin apinamies...

Eilen juhannusbileissä tapasin jos minkäkaltaista miestä, mutta kukaan heistä ei täyttänyt listaani ihannemiehestäni. Ei sitten kukaan niistä kolmestakymmenestä. Tahtoisin vain niin kovasti tavata jo sen oikean ja elää hänen kanssaan loppuelämän. En kuitenkaan ole niin vaativa, etteikö se olisi mahdollista. Juttelin toki monen mukavan pojan kanssa, mutta sen Mr.Oikean pitää herättää sellainen halua, että tuon haluan,tuon haluan ja pakko saada tuo! Mitä siis vaadin oikein tältä herra oikealta? Ensinnäkin hänen tulee olla sen verran sympaattinen, että pelkkä hänen ulkonäkönsä saa minut haluamaan häntä ja koko hänen yleisolemus. Hänen täytyy omistaa reilusti empaattisuutta, jotta hän ymmärtää puheitani, mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä muuten suhteessa olisi kaksi itkevää naista. Huumorintajun tulee olla melkoisen sama kanssani, samoin kaikki arvot sun muut moraalijutut. Tärkeää on myös, että mies osaa puhua! Olen ihan heikkona miehiin, jotka pitävät karismaattisia puheita, heillä on sana hallussa niin yleisön kuin kahdenkin kesken. Kohtelias käytös on kaiken a ja o. Positiivisuus on myös ehdottoman tärkeää. Tahtoisin vain niin kovasti jo tavata  hänet! Tosin nautin kyllä sinkkuudestani, sillä saan tehdä juuri niinkuin haluan ja milloin haluan. Minua eivät sido velvoitteet, että minun pitäisi koko aika ilmoitella jollekin, että "hei nyt menen sinne ja sinne viikoksi", vaan voin tehdä juuri kuin minusta itsestäni tuntuu. Saan keskittyä vain itseeni ja olla oma itseni. Saan jakaa pienen sänkyni ainoastaan itseni kanssa. Saan olla onnellinen minä ilman typeriä suhdekriisejä riitoineen. Saan nauttia nyt elämästä ihan täysillä!

Dolly Parton sanoi muuten todella hyvin erään asian:
"Herään aina aamuisin, niin, että tästä tulee hyvä päivä. Jos huomaankin jossain vaiheessa, että päivä ei ole hyvä, niin teen jotain asian eteen!"

Nyt mä meen.